Avautuma

Suomessa puuhataan isolla kädellä kansalaisille ja yrityksille tarkoitettua julkisten palveluiden sähköistä asiointialustaa, jossa avoimen lähdekoodin ratkaisuilla ja niitä tarjoavilla kotimaisilla toimijoilla on mahdollista saavuttaa keskeinen rooli.

Työ on vielä alkuvaiheessa ja keskeiset palvelut pitäisi olla palvelun piirissä vuonna 2013. Hanketta pyöritetään valtiovarainministeriön SADe-ohjelmassa:

Valtiovarainministeriö asetti huhtikuussa 2009 Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe-ohjelman). Ohjelman tavoitteena on edistää sähköistä asiointia siten, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset palvelut. Kansalaisten ja yritysten palveluille luodaan yhtenäiset asiakasrajapinnat eri tahojen tuottamiin julkisiin palveluihin. Tavoitteena on myös koko julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittäminen.

Sähköisen asioinnin palvelualusta tulee tarjoamaan keskitetyn ratkaisun sähköisten asiointipalvelujen kehittämiseen koko julkiselle hallinnolle. Palvelualustan avulla voidaan rakentaa yksittäisten viranomaisten palveluja tai useiden viranomaisten yhteisiä palveluja tai palvelukokonaisuuksia. Kehitettävä palvelualusta on keskeinen julkisen hallinnon sähköistä asiointia vauhdittava yhteinen IT-ratkaisu, joka valmistuttuaan mahdollistaa sähköisten palvelujen kehittämisen nopeammin ja kustannustehokkaammin.

18.2.2010 julkaistussa muistiossa (pdf) käydään läpi mm. ohjelmaan sisällytettäviä palvelukokonaisuuksia:

• Oppijan palvelukokonaisuus: tavoitteena on luoda kansalaisille verkkopalvelukokonaisuus opiskelua ja siihen hakeutumista, oppimista ja urasuunnittelua tukevista palveluista elinikäisen oppimisen periaatteella.
• Osallistujaympäristö-palvelukokonaisuus: tavoitteena on vahvistaa tieto- ja viestintäteknologian avulla kansalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä tarjota hallinnolle sähköiset välineet toteuttaa monipuolista kansalaisten kuulemista, vuorovaikutusta ja yhteistä valmistelua verkon välityksellä.
• Oma terveys -palvelukokonaisuus: tavoitteena on kansalaisen terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja asiakaslähtöisen hoidon tukeminen hyödyntäen kansalaisen itse hyvinvointi- ja terveyskansioon tallentamaa henkilö-, terveys- ja toimintakykytietoa sekä ammattilaisen kansalaiselle tuottamaa sähköistä, tietoa terveydestä, sairauksista ja niiden hoidosta.
• Rakennettu ympäristö ja asuminen -palvelukokonaisuus: tavoitteena on tuottaa ja mahdollistaa asumiseen ja rakentamiseen liittyviä asiointi-, neuvonta- ja rajapintapalveluja.
• Työnantajan palvelukokonaisuus: tavoitteena on, että vuoteen 2014 mennessä työnantajilla on käytössään entistä monipuolisempia ja helppokäyttöisempiä verkkopalveluita työnantajavelvoitteiden hoitamiseen. Palvelulla helpotetaan erityisesti pienten työnantajien (esimerkiksi kotitaloudet ja pienet yritykset) toimintaa.
• Kansalaisen hyvinvointipalvelusuunnittelu -palvelukokonaisuus: tavoitteena on asiakkaan hyvinvointipalveluprosessin entistä tehokkaampi suunnittelu ja ohjaus.
• Yrityksen perustajan palvelukokonaisuus: perusajatuksena on yrityksen perustamiseen liittyvien julkisen hallinnon palvelujen kokoaminen yhteen ja soveltuvien palvelujen sähköistäminen. Yrityksen perustamisen ohjeistus integroidaan niihin palveluihin ja järjestelmiin, joita perustamisessa tarvitaan.

Ohjelman johtoryhmässä on linjattu, että ohjelmassa kehitetään näitä seitsemää palvelukokonaisuutta. Tavoitteena on kehittää palvelut muodostamaan keskenään yhteentoimiva asiakaslähtöinen verkosto, johon voidaan helposti liittää myös ohjelmaan kuulumattomia asiointipalveluja.

Ohjelma sisältää lisäksi erilaisia tukipalveluja, kuten kansalaisten asiointitilin, Suomi.fi-portaalin ja YritysSuomi.fi-portaalin, joka rakennetaan TerveSuomi.fi-portaalin tapaan uudelle avoimien rajapintojen ja avoimen lähdekoodin alustalle ja avataan vuoden 2010 lopussa.

Ohjelmassa noudatetaan 6.3.2009 julkaistun hallituksen kannanoton sisältämiä yleisiä laatuvaatimuksia. Niinpä avoimen lähdekoodin ratkaisut otetaan merkittävään rooliin ohjelmassa.

SADe-ohjelman palvelukokonaisuuksissa on tavoitteena alentaa käyttöönottokustannuksia
hyödyntämällä avointa koodia. Sähköisen asioinnin alusta- ja webjulkaisujärjestelmähankkeissa
on tarkoitus rakentaa ympäristöt avoimesta koodista.

Tämä on iso juttu!

Kuten todettua, työ on vielä alkuvaiheessa, mutta asiat etenevät koko ajan ja hankkeista tullaan tiedottamaan pitikin vuotta.

Suomalaiset avoimen lähdekoodin yritykset: olkaa valppaina!

Kalifornia on virallisesti hyväksynyt avoimen lähdekoodin ohjelmien käytön osavaltion hallinnossa. Kyseessä ei siis ole suositus käyttää ja hankkia avoimen lähdekoodin ratkaisuja, vaan lupa käyttää niitä. Ei siis tässä mielessä mitään maata mullistavaa, mutta positiivista on asian saama julkisuus ja toimintaohjeeseen liitetty avoimen lähdekoodin määritelmä, joka on linjassa Open Source Initiativen määritelmän kanssa.

Selkeä avoimen lähdekoodin määritelmä on tärkeä, koska yhä useammat ohjelmistovalmistajat lisäävät myyntipuheisiinsa avoimuuden mantraa, vaikka itse tuotteella ei olisi mitään tekemistä avoimen lähdekoodin kanssa. Tämä lieveilmiö on luonnollinen, mutta ei-toivottava seuraus avoimen lähdekoodin suosion kasvusta. Avoimuudesta on tullut myyntivaltti.

Pian Kalifornian avoimen lähdekoodin toimintaohjeen julkaisun jälkeen San Francisco julkaisi uuden toimintaohjeen ohjelmistojen arvioimiseksi. Uusi ohjeistus edellyttää kaupungin hallinnon yksiköitä vertailemaan avoimen lähdekoodin ohjelmia tasavertaisesti suljettujen ohjelmien kanssa. Valitettavasti ohjeistukseen on jäänyt pieni virhe (lihavoitu).

The Software Evaluation Policy will require departments to consider open source alternatives, when available, on an equal basis to commercial software, as these may reduce cost and speed the time needed to bring software applications to production. (Open source software means that the underlying source code is not copyrighted and therefore available free of charge to read, modify, and build upon.)

Asiahan on niin, että avoin lähdekoodi on yhtä lailla tekijänoikeuden alaista tavaraa kuin kaikki muukin koodi. Ero perinteiseen, suljettuun koodiin tulee siinä, että avoin lähdekoodi on lisensoitu vapaammilla ehdoilla, jotta koodin vastaanottajalla on enemmän oikeuksia hyödyntää saamaansa koodia. San Francisconkin olisi kannattanut pysyä Open Source Initiativen määritelmässä eikä vetää mutkia suoraksi.

San Franciscon pormestarin Gavin Newsomin mukaan kyseessä on maan ensimmäinen kaupungin julkaisema avoimen lähdekoodin toimintaohje. San Franciscossa avoimen lähdekoodin käytössä on jo saavutettu hyötyjä nopeampien toteutusaikojen ja kustannussäästöjen merkeissä.

Norjan hallitus on tehnyt heinäkuussa päätöksen, jolla vauhditetaan avoimien standardien ja tiedostomuotojen käyttöä julkishallinnossa.

Päätöksen seurauksena 1.1.2011 alkaen sähköpostiliitteinä lähetettävät dokumentit on lähetettävä PDF- tai ODF-formaatissa. Lisäksi 1.1.2012 alkaen hallituksen operoimilla web-sivustoilla multimediasisältö on julkaistava avoimissa tiedostoformaateissa seuraavasti:

• Video: Theora/Vorbis/Ogg or H.264/AAC/MP4
• Ääni: Vorbis/Ogg, MP3 or FLAC/Ogg
• Kuvat: JPEG or PNG

Ministeri Heidi Grande Røysin perustelut eivät lisäselittelyjä kaipaa:

- All users are supposed to have equal access to public information and services on the internet. The state should not discriminate users based on what kind of technical equipment and soft ware they are using. This decision means that the users are granted a right to watch or download multi-media material from the state in open format; that is, formats not locked to specific suppliers in the market, reform minister Heidi Grande Røys says.

Avoin dokumenttistandardi ODF on myötätuulessa myös Unkarissa ja Malesiassa, jotka ovat hyväksyneet sen kansalliseksi standardiksi. Saman päätöksen ovat jo aikasemmin tehneet Brasilia, Kroatia, Ecuador, Italia, Etelä-Korea, Etelä-Afrikka, Ruotsi ja Taiwan. Milloin Suomi seuraa perässä?

Mm. nämä tiedot löytyivät ODF Alliancen tuoreesta uutiskirjeestä, jonka voi lukea ja tilata ODF Alliancen nettisivuilta.

ODF TO BE OBLIGATORY IN NORWEGIAN PUBLIC SECTOR

Beginning on January 1, 2011  it will be obligatory to use ODF or PDF  when exchanging documents as e-mail attachments between government institutions and users in Norway. ODF and PDF were included in the government's so-called Reference Catalog and is the second step in a long-term effort by the Ministry of Government Administration and Reform to establish recommended and obligatory IT standards to be used by public institutions and enterprises. 

http://www.regjeringen.no/en/dep/fad/press-centre/press-releases/2009/new-obligatory-it-standards-for-the-stat.html?id=570650

Valtiovarainministeriön ja Suomen kuntaliiton kokoamasta OpenOffice.org Portable -paketista on julkaistu uusi versio. Mielenkiintoista julkaisussa on, että se tehtiin EU:n OSOR Forgeen, johon pyritään kokoamaan julkisin varoin tuotetut ohjelmistot kaikkien käyttöön Euroopan laajuisesti. OpenOffice.org Portable -paketti on ensimmäinen suomalainen OSORissa julkaistu projekti.

OpenOffice.org Portable poikkeaa alkuperäisestä OpenOffice.orgista siinä, että sitä voidaan käyttää ohjelmaa asentamatta, esim. suoraan muistitikulta.

Seuraava suomalainen projekti OSOR Forgessa tulee olemaan Ixonoksen Oulun kaupungille toteuttama sähköinen asiointialusta, joka julkaistaan huomenna JulkIT-tapahtumassa.

COSS järjestää OpenOffice.org 3 -koulutuksen 28.5. Tampereella. Koulutus kestää yhden työpäivän ja se on suunnattu jonkin toimisto-ohjelmistopaketin perusteet omaaville henkilöille. Lisätietoja koulutuksesta COSSin sivuilla.

Hallitus on tehnyt linjauksen sähköisen asioinnin ja tietoyhteiskunnan vauhdittamiseksi tarvittavista toimista ja tärkeäksi tekijäksi tavoitteiden saavuttamisessa on nostettu avoimet arkkitehtuurit ja avoin lähdekoodi.

Hallituksen kannanotossa tietoyhteiskuntakehityksen ja sähköisen asioinnin vauhdittamiseksi 6.3.2009 todetaan sanatarkasti seuraavaa:

Lähtökohtana on, että sähköisiä palveluja kehitetään vuorovaikutuksessa palvelujen käyttäjien kanssa huomioiden käytön helppous. Kehittämisen kaikissa vaiheissa huomioidaan kansalaisten tietosuojan toteutuminen ja sen varmistamiseksi toimitaan hyvässä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa. Julkisen sektorin hankinnoissa hyödynnetään markkinoiden tarjoamia ratkaisuja sekä yksityisen sektorin innovaatioita. Edistetään avointen tietojärjestelmäarkkitehtuurien sekä avoimen lähdekoodin käyttöä julkisen hallinnon järjestelmissä.

Kyllä. Tämä on totta. Lukekaa itse liikenne- ja viestintäministeriön uutisesta (kannanotto pdf-muodossa).

Elämme oikeasti historiallista taitekohtaa, jossa jo aikaisemmat hyvät suositukset tuodaan aidosti käytäntöön. Näin uskon ja toivon.

Hallituksen kannanotto tarkoittaa, että avoimet tietotekniikkaratkaisut ja avoin lähdekoodi on otettava huomioon uusien järjestelmien suunnittelussa ja niitä tulee suosia IT-hankinnoissa.

Asiakkaat eivät enää siedä tilannetta, jossa toimittajat vetävät heitä narun jatkeena mersun perässä ja tekevät, asiakkaan kustannuksella, kaikkensa kilpailijoidensa pelaamiseksi ulos. Pitkään sitä on kestettykin.

Viime aikoina on tapahtunut useita ja ehkä yllättäviäkin avoimuutta edistäviä asioita monella rintamalla. YLE tuo jatkossa julkisin varoin tuotettua materiaalia suomalaisten muokattavaksi ja Mikael Jungner vertasi YLEn uutta strategiaa avoimeen lähdekoodin. Viime kuussa julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta julkaisi suosituksen avoimen lähdekoodin ohjelmien käytöstä julkisessa hallinnossa.

Näiden lisäksi meihin COSSissa ollaan oltu yhteydessä useilta mielenkiintoisilta tahoilta tiedustellen neuvoja avoimeen lähdekoodiin sekä avoimiin standardeihin ja rajapintoihin siirtymisestä.

Ja näitä tulee jatkossa koko ajan lisää.

Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA julkaisi tänään JHS-suosituksen Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttö julkisessa hallinnossa (ent. Avoimen lähdekoodin hankintaopas). Suositus tottelee nimeä JHS 169 ja on saatavilla osoitteessa http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs169.

Suosituksen toteuttamista koordinoi COSS ja itse toimin hankkeen projektipäällikkönä. Kirjoitustyöhön osallistui useita henkilöitä ja työn kommentointia ja ideointia varten perustettiin työryhmä, jossa mukana olivat valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Hansel, Suomen Kuntaliitto sekä Lahden, Oulun ja Uudenkaupungin kaupungit.

Julkaistu suositus on ensimmäinen avointa lähdekoodia käsittelevä JHS-suositus, mutta ensimmäinen tämän aiheen suositus se ei Suomessakaan ole. Jo vuonna 2003 valtiovarainministeriö julkaisi suosituksen valtion tietojärjestelmien koodin ja rajapintojen avoimuudesta, jossa todetaan mm. seuraavaa:

Räätälöityjä ohjelmistoja tilattaessa tulisi harkita vaihtoehtona järjestelmän rakennuttamista avoimen lähdekoodin menetelmin. Erityisen varteenotettava vaihtoehto avoimen lähdekoodin järjestelmä on silloin, kun on kyse useiden hallinnon organisaatioiden tarvitsemasta palvelusta, järjestelmän avoimen lähdekoodin komponentteja on olemassa tai järjestelmän läpinäkyvyydellä on erityistä merkitystä.

Silloinkin, kun järjestelmää ei rakenneta avoimen lähdekoodin menettelyin, tulisi pitää huolta siitä, että tilaaja saa oikeuden järjestelmän lähdekoodin hallussapitoon sekä järjestelmämuutosten tekemiseen ja teettämiseen.

Aina kun mahdollista tulisi järjestelmät rakentaa niin, että ei ajauduta yksittäisen toimittajan suljetun rajapinnan takia riippuvaisiksi kyseisen toimittajan järjestelmistä. Järjestelmäkomponentteja ja kokonaisia järjestelmiä tulisi olla mahdollista tarvittaessa vaihtaa.

Erittäin hyviä suosituksia, joihin soisi jokaisen IT-hankintoja toteuttavan perehtyvän. Todellisuus on ollut karumpi: avoimuudesta ei ole ollut usein tietoakaan julkisen sektorin IT-hankinnoissa. Suomeksi sanoen suositus ei ole mennyt syystä tai toisesta perille.

Nyt julkaistu ohjeistus antaa seuraavat suositukset ohjelmistohankintoihin:

1. Huomioi ohjelmistojen jakaminen ja uudelleenkäyttö hankinnoissa
   Ohjelmiston hankinta kannattaa tehdä siten, että hankittava ohjelmisto voidaan tarvittaessa jakaa hallinnon ja kansalaisten keskuudessa. Parhaiten ohjelmiston jakamisen edellytykset turvataan käyttämällä avoimen lähdekoodin lisenssejä.
2. Julkaise muokatut ohjelmistot avoimella lisenssillä
   Kun avoimeen ohjelmistoon tehdään tai teetetään muutoksia ja lisäyksiä, tulee kehitystulokset julkaista avoimen lähdekoodin lisenssillä, ellei kehitystyön sulkemiseen ole erityistä perustetta, esim. tietoturva tai tietosuoja.
3. Käytä avoimia standardeja ja rajapintoja
   Avoimia standardeja ja rajapintoja käyttämällä varmistetaan mahdollisimman suuri liikkumavara tulevaisuudessa.
4. Tarkista lisenssin avoimuus
   Avointa ohjelmistoa hankittaessa on tarkistettava, että ohjelmiston lisenssi täyttää Open Source Initiativen avoimen lähdekoodin määritelmän. Markkinoilla on ohjelmistoja, joita markkinoidaan avoimina, vaikka niitä ei saa muokata tai jaella edelleen. OSI:n hyväksymien avoimen lähdekoodin lisenssien lista on osoitteessa http://www.opensource.org/licenses.
5. Varmista riittävä asiantuntemus käyttöönotossa
   Ohjelmiston omatoimisessa käyttöönotossa on huolehdittava, että käyttäjäorganisaatiolla on riittävästi omaa osaamista ja resursseja evaluoida vaihtoehtoiset ratkaisut ja suorittaa käyttöönotto. Useimmissa tapauksissa ulkopuolisen asiantuntijapalvelun hankkiminen on suositeltavaa.
6. Kartoita ja vertaile vaihtoehtoja
   Tarjolla oleviin vaihtoehtoihin tulee perehtyä huolellisesti ennen ohjelmiston valintaa ja verrata niiden ominaisuuksia organisaation tarpeisiin. Kannattaa myös kartoittaa muiden organisaatioiden kokemuksia ja suunnitelmia vastaavista hankinnoista. Yhteistyöhön kannattaa pyrkiä – voidaan esimerkiksi sopia kustannusten jakamisesta
7. Selvitä tietoturvariskit
   Mikäli käyttöön otettava ohjelmisto on osa kriittistä infrastruktuuria tai siinä käsitellään salaista tietoa, tulee varmistaa, ettei lähdekoodin avoimuus muodosta uhkaa tietoturvalle tai tietosuojalle.

On selvää, että työ asian puolesta ei pääty tähän, vaan seuraavaksi suositus on saatava mahdollisimman monen tietoisuuteen ja sen antamat opit aktiiviseen käyttöön.

Lisätietoja suosituksen julkaisusta on valtiovarainministeriön tiedotteessa ja COSSin tiedotteessa. Kommentteja myös suosituksen kirjoitustyössä mukana olleen Ville Oksasen blogissa.

Ranskan kansallinen poliisi (Gendarmerie Nationale) on asteittain siirtynyt käyttämään koko ajan enemmän avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Tällä hetkellä käytössä ovat mm. OpenOffice.org, Mozilla Firefox, Mozilla Thunderbird, OBM ja Ubuntu.

Viime vuonna 5 000 työasemaa vaihdettiin Windowsista Ubuntuun ja tänä vuonna tavoite on saada kokonaisuudessaan 15 000 työasemaa Ubuntulla toimiviksi. Uudet työasemat toimitetaan Ubuntulla asennettuina.

Lue lisää COSSin uutisesta ja tiedon alkuperäisestä lähteestä OSOR.eu:sta.

Euroopan komissio julkaisi pitkään kaivatun päivitetyn version EUPL-lisenssistä tammikuussa. EUPL v1.1 sisältää pieniä, mutta kuitenkin merkittäviä ja selkeyttäviä muutoksia edeltäjäänsä nähden.

EUPL on Euroopan komission alaisuudessa valmisteltu eurooppalainen avoimen lähdekoodin copyleft-lisenssi. Se on saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja siinä on huomioitu EU:n juridinen viitekehys, joten se on EU-maissa laillisesti pitävä lisenssi. EUPL on yhteensopiva mm. GPL 2.0:n kanssa.

Lisenssin suurimpia etuja täältä Euroopan perspektiivistä katsottaessa ovat monikielisyys ja EU:n lakien huomioiminen. Lisäksi lisenssi on hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen. Myös juristeilta teksti on kerännyt kehuja.

EUPL 1.0:aan oli jäänyt mielestäni pieni kömmähdys lisenssin loppuosaan:

Euroopan komissio voi panna voimaan tämän lisenssin käännöksiä ja/tai sitovia uusia versioita sikäli kuin tämä on tarpeen ja kohtuullista. Lisenssin uudet versiot julkaistaan ainutkertaisella versionumerolla. Lisenssin uusi versio sitoo teitä heti kun tulette tietoiseksi sen julkaisemisesta.

Tämän voi tulkita niin, että uusi lisenssi tulisi automaattisesti voimaan jo julkaistuihin EUPL-lisensoituihin teoksiin. Kuulostaa aika hurjalta ehdolta olkoonkin, että lisenssin uusia versioita julkaisee Euroopan komissio. Joka tapauksessa teoksen lisensoija tai käyttäjä ei voisi varmuudella tietää teoksen lisenssiehtoja tulevaisuudessa. Pelkästään tämän ehdon vuoksi lisenssi ei ymmärtääkseni voisi saada OSI-hyväksyntää.

EUPL 1.1 tarjoaa tähän korjauksen parissakin kohtaa. Copyleft-ehto:

Jos lisenssinsaaja levittää ja/tai luovuttaa alkuperäisteosten teoskappaleita tai alkuperäisteoksiin perustuvia jälkiperäisteoksia, tämä levittäminen ja/tai luovuttaminen tapahtuu tämän lisenssin tai sen myöhemmän version ehdoilla, paitsi jos alkuperäisteosta levitetään nimenomaisesti lisenssin tämän version ehdoilla.

Ehto 13:

Euroopan komissio voi julkaista tästä lisenssistä muita kieliversioita ja/tai uusia versioita, sikäli kuin tämä on tarpeen ja kohtuullista, rajoittamatta tällä lisenssillä myönnettävien oikeuksien laajuutta. Lisenssin uudet versiot julkaistaan ainutkertaisella versionumerolla.

Enää ei siis todeta, että uusi lisenssiversio sitoo lisenssinsaajaa välittömästi. EUPL 1.1 tuo lisäksi mahdollisuuden käyttää teoksessa tiettyä EUPL-versiota.

EUPL 1.1:n puutteeksi voisi todeta sen, että lisenssi ei edelleenkään ota kantaa, milloin alkuperäisteoksen muuntelu synnyttää jälkiperäisteoksen, vaan viittaa kunkin maan tekijänoikeuslakiin:

Tässä lisenssissä ei määritellä, minkä laajuinen muuntelu tai riippuvuus alkuperäisteoksesta riittää luokittelemaan teoksen jälkiperäisteokseksi; tämä laajuus määritetään 15 kohdassa mainitussa maassa sovellettavassa tekijänoikeuslaissa.

Tilanteesta riippuen tämä voi aiheuttaa ikäviä tulkintatilanteita. Copyleftin mukaisesti jälkiperäisteokset on lisensoitava ko. copyleft-lisenssillä, joten tällä on usein suuri merkitys erityisesti liike-elämässä.

On mielenkiintoista nähdä kuinka EUPL:n käyttö yleistyy. Euroopassa julkinen sektori hyödyntää ja julkaisee avointa lähdekoodia koko ajan enemmän ja EUPL voi lyödä itsensä läpi ensin juuri julkisella sektorilla.

Yrityksille Euroopan komission tukema ja useilla kielillä saatavilla oleva EUPL voi olla houkutteleva, mikäli se ei rajoita yhteisökehitystä. Kehittäjäyhteisöt näkevät lisensseinä mieluiten tuttuja lisenssejä, kuten GPL 2.0 tai 3.0, Apache ja BSD ja vielä suhteellisen tuntemattoman EUPL-lisenssin käyttäminen teoksessa voi rajoittaa kehityshalukkuutta.

Vuosittaisen kansallisen ohjelmistoyrityskartoituksen (OSKARI) tuloksia avoimen lähdekoodin hyödyntämisen osalta suomalaisissa ohjelmistoyrityksissä saatiin kuulla lokakuun Openmindissa (esitys ladattavissa (pdf).

Tutkimuksen loppuraportti julkaistaan marraskuussa (lehdistötiedote (pdf)), mutta maistiaisia voi käydä katsastamassa projektin sivuilta ja lehdistötilaisuuden esityksestä (pdf).

Ohjelmistoyrityskartoitus tehtiin nyt 11. kertaa. Tutkimuksen teki Teknillisen korkeakoulun ohjelmistoliiketoiminnan laboratorio yhteistyössä Turun Yliopiston, Tampereen Teknillisen yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun SoberIT-laboratorion kanssa.

Vuoden 2008 tutkimuksen rahoittivat Teknologiateollisuus ry, Tekes, Microsoft Oy, COSS Finland (The Finnish Centre for Open Source Solutions), Ohjelmistoyrittäjät ry, Tietotekniikan liitto ry, Culminatum Ltd Oy, JPT kansallinen klusteri (Hermia), Salon Seudun Kehittämiskeskus, Turku Science Park, Turun Seudun Kehittämiskeskus ja Varsinais-Suomen liitto.

Rahoittajien lisäksi asiantuntemuksensa kartoituksen käyttöön antoivat ETLA, TEM ja Tilastokeskus.

Openmindissa esitellyistä tuloksista käy ilmi, että 75 % suomalaisista ohjelmistoyrityksistä käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmia (13 % vuonna 2000). Käytön määrä on 19,96 %:lla yrityksistä arvioitu luokkaan “very much”.

Hieman alle 50 %:lla on avointa lähdekoodia omassa tarjoomassaan. Huomattavaa kasvua on tullut tässäkin aikaisemmin samassa kyselyssä saatuun 20 %:iin.

Avoimen lähdekoodin tuotebisnes ei ole yrityksille kovinkaan tuttua, ja yleisintä on kehittää ja ylläpitää avoimeen lähdekoodiin perustuvia tuotteita. Avoimen lähdekoodin komponentteja tarjoomassaan käyttävät yritykset arvioivat olevansa muita innovatiivisempia

Tärkeä huomio oli, että yrityksen koolla ei ollut merkittävää vaikutusta tuloksiin. Avointa lähdekoodia hyödyntävät siis sekä pienet että isot yritykset.

OSOR.EU:hun uutisia toimittava Gijs Hillennus otti COSSiin yhteyttä tutkimuksen open source -tulosten tiimoilta ja pyysi kommentteja avoimen lähdekoodin hyödyntämisestä Suomen julkishallinnossa. Vastasin Hilleniukselle ja uutinen on luettavissa OSORin sivuilta.

Linkkejä:
National Software Industry Survey
OSOR.EU: FI: ‘Increase of open source by companies spurs public administrations’

Glyn Moody kirjoitteli jo pari viikkoa sitten Venäjän päätöksestä siirtyä kaikissa kouluissa vapaiden ohjelmien käyttöön. En ole vielä löytänyt muita lähteitä uutiselle, joten viittaan Moodyn blogikirjoitukseen. Venäjää osaavat voivat katsoa alkuperäistä uutista.

Vapaiden ohjelmien hyödyntämistä Venäjän kouluissa testattiin piloteilla. Piloteista hanke kasvoi kansalliseksi, jonka jälkeen mikä tahansa koulu sai vapaaehtoisesti ilmoittautua mukaan hankkeeseen.

Nyt on päätetty, että vuoden 2009 loppuun mennessä kaikissa Venäjän kouluissa (olettaisin, että peruskouluissa) tietokoneisiin asennetaan vapaiden ohjelmien paketti. Enää kyse ei ole vapaaehtoisesta toiminnasta, vaan hankkeen taustalla on virallinen päätös, joka käsittää kaikki koulut.

Kouluilla on toki edelleen mahdollisuus ottaa käyttöön suljettuja ohjelmistoja, mutta ne koulut joutuvat hankkimaan itse ja maksamaan omasta pussistaan. Mikäli Venäjä pystyy tarjoamaan kouluille kattavan vapaiden ohjelmien paketin, niin moni koulu ei varmastikaan näe syytä käyttää rahojaan ohjelmistolisensseihin, vaan käyttää niitä esimerkiksi opetusolojen ja -välineiden parantamiseen, opettajien kouluttamiseen ja palkkaamiseen ja muuhun ensiarvoisen tärkeään.

Venäjän päätös kuulostaa yksinkertaisuudessaan todella nerokkaalta ja sitä voidaan soveltaa koulujen ulkopuolella myös esim. kuntien ohjelmistohankintoihin. Miksi jokainen koulu tai kunta, joiden toiminta on suurimmaksi osaksi hyvin samanlaista riippumatta maantieteellisestä sijainnista Suomessa, käyttää erikseen rahojaan omiin järjestelmähankintoihinsa ja ohjelmistolisensseihin, kun yhteistyötä tehden voitaisiin saavuttaa sekä parempia tuloksia että merkittäviä säästöjä.

Ratkaisuna olisi yhteinen avoimen lähdekoodin ohjelmien pankki, josta eri toimijat voisivat ottaa käyttötarkoituksiinsa sopivat ohjelmistot, tarvittaessa kehittää tai kehityttää niitä eteenpäin ja laittaa parannellut versiot taas muiden saataville. Ratkaisut kehittyvät ja kaikki hyötyvät toistenkin panostuksista.

Pankkien perustamisen lisäksi vaaditaan kuitenkin myös virallisia päätöksiä ja kannustimia hyödyntää tarjolla olevia avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Venäjä on nyt näyttänyt yhden mallin, joka ei kuulosta yhtään hullummalta sovellettavaksi myös Suomessa. Mikäli kaikkeen käyttöön ei vielä löydy sopivaa avoimen lähdekoodin ratkaisua, niin sellaisen kehittäminen yhteistyössä kustantaa takuulla vähemmän kuin, että jokainen koulu hankkii erikseen lisenssin suljettuun vaihtoehtoon.

Meillä COSSissa koulut ja julkinen sektori ovat tiukasti tapetilla tällä hetkellä ja myös tulevana vuonna.